Elma ja Heino 100 vuotta

Kirjoittanut: Riitta Kaijalainen

Ekberg-Tammivuoren sukuseuran pitkäikäiset serkukset juhlivat tänä vuonna satavuotisyntymäpäiviä toinen Korpihovissa Korpilahdella ja toinen Suolahdessa kotonaan. Heimo Vuori täytti sata vuotta 19.3.2016 ja Elma Siviä Kaijalainen ( o.s. Syvänen) täyttää 13.9.2016, jos Luoja suo. Molemmat ovat syntyneet Venäjän vallan aikana ja saaneet kokea Suomen itsenäistymisen ja kohta sadan vuoden itsenäisyyden. Serkusten vanhemmat, Heimon isä Fritjof Vuori ja Elman äiti Edla Ekberg olivat sisaruksia Ohelan tilaa isännöineen Robert Ekbergin ja tämän puolison Amalian (o.s. Hagelin) 11-lapsisesta katraasta.

Kolme 100-vuotiasta samasta perheestä

Heimon isä Fritjof oli maanviljelijä ja isännöi Kankaanpääntaloa ja äidistä puhuttiin Kankaanpään Santrana (Aleksantra), jonka 100-vuotisjuhlia vietettiin 1986. Myös Heimon vanhempi veli Unto juhlisti 100-vuotistaipalettaan 2009 Nastolan srk-talolla. Molemmat veljekset ja näiden jälkipolvi on ollut aktiivisesti mukana sukuseuran tapahtumissa ja kokouksissa.

100-vuotiaat sisarukset

Kuvassa on Heimo Vuoren lapsuuden perhe: isä, Kankaanpään isäntä Fritjof Vuori, äiti Aleksantra, lapset vasemmalta Elsa, Airi, Heimo, Viljo ja Unto. Kuva on otettu Suutarin lapset -kirjasta.

 

Heimo Vuoresta oli keväällä juttu Korpilahti-lehdessä ja se on myös luettavissa sukuseuramme netti-sivulta. Heimo osallistui talvi- ja jatkosotiin. Hän toimi Taipaleella joukkueen varajohtajana. Heimo hankki kotitilan Tikkalan hoidon ohella elantoa mm. metsätöillä, turkistarhauksella, rehumestarina Keljon turkistehtaalla ja leipäautonkuljettajana. Hän avioitui sodan aikana Siirin ( o.s. Syrjäläisen, 1914-1960) kanssa ja liitosta syntyi tytär Kaarina. Siirin kuoltua hän avioitui uudelleen ja muutti vaimoineen yhdessä ensimmäisten joukossa Korpilahden Korpihoviin. Viimeiset vuodet Heimo on elänyt leskenä. Huimauksen vuoksi hän ei enää yksin ulkoile. Aika kuluu TV:tä katsellen, läheisiä tapailen ja vanhoja asioita kuten hevosta ja Neppari-koiraa muistellen.

 

Rusilan pitkäikäisen sisaruussarjan viimeinen

Elman äiti Edla (o.s. Ekberg, 1877-1951) avioitui korpilahtelaisen Kalle Syväsen (1869-1962) kanssa ja alkuvaiheen jälkeen he asettautuivat Leppälahden Oravisaareen, Aijasahon torppaan, josta myöhemmin muodostettiin itsenäinen tila, Rusila. Perheeseen syntyi kymmenen lasta, joista kaikki lukuun ottamatta vanhinta ja nuorinta ovat eläneet pitkän elämän mm. kolme on saavuttanut yli 95-vuoden iän. Lasten isä Kalle Syvänen eli yli 93-vuotiaaksi. Elma, joka on kahdeksas kymmenestä lapsesta on jo nyt elänyt pisimpään. Lasten koti Rusila oli maa-metsä- ja karjataloustila, jossa lapset tottuivat monenlaiseen työhön.

Elma kävi Leppälahden kansakoulun ja myöhemmin talous- ja karjanhoitokoulun ja lähti varhain elantoa hankkimaan ns. piikomalla. 1940-luvulla hän oli taloudenhoitajana Kuljetusliike Veljekset Kaijalaisella, jonka veljessarjan vanhimmasta Aarnesta tuli hänen puoliso, joka toimi yrittäjänä ja perusti Suolahden Sementtivalimon. Myöhemmin Elmakin työllistyi miehensä rakennuttamaan pienkerrostaloon perustettuun Taipale-Baariin eläkkeelle siirtymiseen asti.

Elman puoliso kuoli 1969 ja sen jälkeen hän on elänyt leskenä. Hän itsekin on ihmetellyt onko Aarnen kuolemasta jo 47 vuotta, ja tokaissut ”olisi pitänyt ottaa uusi ukko, mutta nyt se on liian myöhäistä”.

Eläkevuosinaan Elma on ollut aktiivinen tekijä ja osallistuja. Hän pitkään on toiminut taloyhtiö Kaijalaisen taloudenhoitajana, kunnossapitäjänä ja siivoojana sekä välillä autellut lapsiaan. Hän aktiivisesti osallistui Martta-, srk:n kuorotoimintaan ja yhteisvastuunkeräyksiin sekä työväenopiston harrastusryhmiin. Hänen 90-vuotisjuhlia vietettiin Keski-Suomen Opistolla ja 95-vuotisjuhlaa kotosalla ja edelleenkin on nimipäivä- ja syntymäpäiviä vietetty kotona läheisten ja harvenevan sukulaisporukan kanssa.

Viime vuosina hänen kuntonsa on heikentynyt ja vaikeuttanut arjessa selviämistä. Erityisesti Altzheimarin tauti, suoliston toimintaongelmat, heikko kuulo- ja näkökyky hankaloittavat elämää. Välillä Elma on ollut Äänekosken sairaalassa erilaisten tulehdusten vuoksi, mutta aina on vielä kotiin palattu. Hän asuu edelleen kodissaan kotihoidon ja lastensa avustuksella. Itsenäinen ruokailu ja liikkuminen onnistuu tuettuna. Ruokailussa hän käyttää ruokailuvälineitä eikä käsi vapise, vaan kahvi ja juoma pysyvät kupissaan. Hän käy mielellään kotisaunassa tyttärensä avustuksella ottaen löylyä ja käyttäen vastaa. Keskussairaalasta hankitulla kommunikaattorilla voi hänen kanssaan jutella ja laulella hänelle tuttuja kansakoululauluja ja virsiä.

Elmasta on ollut jutut Tammenlehvässä hänen täytettyään 90 vuotta ja 95 vuotta. Hän on osallistunut sukuseuran tilaisuuksiin paria viimeistä lukuun ottamatta. Hänen kolme lastaan jälkeläisineen on myös mukana sukuseurassa.

Elma_Heino

Äitienpäivän aamua Elman kotona Suolahdessa 2015.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *