Sukumme historia

Pitäjänsuutari Johan Johansson Ekberg

Sukumme periytyy pitäjänsuutari Johan Ekbergistä. Hän otti käyttöönsä sukunimen Ekberg n. 1808. Johan on eräässä lähteessä mainittu olevan Jonasson (Joonaanpoika), mikä lienee ollut kirjoitusvirhe, koska kaikissa muissa lähteissä hänen nimekseen on mainittu Johan Johansson. Aikalaisten keskuudessa hänet kuitenkin tunnettiin mitä ilmeisimmin Juhona, mutta kahdessa luotettavassa lähteessä hänen nimekseen mainitaan myös Johannes ja Juhannes.

Juhon tarkkaa alkuperää emme tunne, mutta tiedämme että hän syntyi v. 1779. Se on kirjoitettuna Laukkalan talon rippikirjaan. Syntymäpäivää emme tiedä, sitä ei ole mainittu missään lähteissä. Koska rippikirjoissa ei ole tarkkaa syntymäpäivää, on hyvinkin mahdollista, että Juho on muuttanut Korpilahdelle jostain toisesta pitäjästä. Korpilahden kirkonkirjoista löytyy ainoastaan yksi Johan-alkuinen lapsi, jolla on Johan-niminen isä ja joka on syntynyt v. 1779. Hän on Johannes Johansson, joka syntyi v. 1779 Veijon kylässä. Isänsä oli nimeltään Johan Thomes’s (Juho Tuomaanpoika) ja äiti Hel Mattsd. (Helena Matintytär). Isän ammatiksi on mainittu ensin isännän vävy Veijon kylässä, sitten torppari Lepotöyryssä Heinosniemellä. Miehellä oli yhteensä 16 lasta. Tämä tieto on kuitenkin pelkästään olettamus.

On siis täysin mahdollista, että Juho on muuttanut toisesta pitäjästä Korpilahdelle. Ensin hän on muuttanut Rimmin taloon suutarinoppilaaksi, josta on siirtynyt Laukkalan talon  suutariksi. Myöhemmin hän vielä muutti Grannilan taloon suutariksi. Kaikki kolme taloa sijaitsevat Tikkalan kylässä Korpilahdella. Oli Juhon synnyinpaikka missä tahansa Suomessa, liittyvät sukumme vaiheet läheisesti Koillis-Hämeen historiaan ja vielä tarkemmin Suur-Jämsän historiaan. Jämsä, Petäjävesi, Jämsänkoski, Säynätsalo, Korpilahti ja Muurame kuuluivat Juhon syntymäaikaan Jämsän pitäjään.

Nykyisen Jämsän alueen asuttaminen on alkanut hämäläisten toimesta n. tuhat vuotta sitten (v.1000). Jämsänjoki-varren suiston runsaille kalavesille tuli etelästä päin kalastajia, jotka pikkuhiljaa asettuivat alueelle pysyvästi alkaen kaskiviljelyn ja kotieläinten pidon. Tiettävästi Sääksmäen ja Sahalahden pitäjistä tulleet kalastajat ja eränkävijät ovat vallanneet Jämsän alueen ja asettuneet sinne pysyvästi asumaan. Alueella asui myös lappalaisia, joilta itse asiassa maat vallattiin. Nykyinen Korpilahden ja Muuramen alue säilyi Kanta-Hämeen pitäjien eränkäyntimaana eli erämaana. Sääksmäen, Pälkäneen ja Asikkalan pitäjien taloilla oli Korpilahdella tarkkaan jaetut erämaat aina 1500-luvulle asti, jolloin kruunu poisti heiltä tämän nautintaoikeuden. Kuningaskunta halusi asuttaa erämaita ja laajentaa sitä kautta veropohjaa. Kalastus ja metsästys säilyivät Jämsän tärkeimpänä elinkeinona aina 1500-luvulle ja sitä harrastettiin aina 1900-luvun alkupuolelle asti.

Vanhat Korpilahtelaiset suvut ovat hämäläistä heimoa, johon on lisämaustetta tuonut savolainen uudisraivaajaväestö, joka runsaslukuisena asettui asumaan etenkin Korpilahden ja Muuramen alueelle 1500-luvulla. Savolainen väestö asutti etenkin Korpilahden ja Muuramen aluetta runsaslukuisesti. Oman lisänsä ovat tuoneet alueelle muualta muuttanut väestö.

Vielä 1700-luvulla eri pitäjien välistä muuttoliikettä rajoitettiin. Maatalousväestön liikkuminen pitäjien välillä estettiin täysin. Pitäjän vaihtoon piti olla hyvä syy sekä erillinen lupa. Pitäjän sisällä sai kuitenkin liikkua vapaasti. Käsityöläiset pystyivät liikkumaan vapaammin pitäjien välillä.

Esi-isämme Juho varttui miehen ikään vuosisadan vaihteeseen tultaessa. Hän saapui Tikkalaan Rimmin taloon suutari Flinkmanin oppilaaksi n. 1800–1801, jolloin oli 21–22-vuotias. Talojen määrä oli kasvanut runsaasti, olot olivat paremmat ja sitä kautta suutarin töille oli runsaasti kysyntää.

Suomen sota käytiin vv. 1808–1809. Sodan päätyttyä Ruotsin itäisestä osasta Suomesta, tuli Venäjän suuriruhtinaskunta. Tulevaisuus perustui osittain huhujen ja kauhutarinoiden varaan. Miesotot Ruotsin armeijaan kuitenkin loppuivat ja miehet saivat olla perheiden luona kodeissaan. Tämä loi osaltaan puitteet nopealle väestönkasvulle koko maassa 1800-luvulla.

Niin myös esi-isämme Juho avioitui sodan loputtua 8.7.1810 Eeva Nikodeemuksentyttären kanssa. Kirkonkirjoissa on merkintä: 8.7.1810 vihitty Grannilassa pitäjänsuutari, nuorimies (ei ennen naimisissa) Johan Ekberg ja loisen tytär Eva Nikodeemuksentytär. ”Grannila sn skom uk Johan Ekberg inh d Eva Nicodemi dr Grannila”. Vihkipaikaksi on mainittu Grannila, vaikka tiettävästi pari asusteli Laukkalan talon mailla.

Eeva oli syntynyt 27.11.1789. Eeva kuoli 25.1.1828 ja hänet haudattiin 10.2.1828, kuolinsyyksi on mainittu: lapsivuode. Eeva kuoli synnyttäessään nuorinta lasta Eevaa, myös Eeva-lapsi kuoli vauvana kesällä 1828. Eevan isä oli Nicodemus Juhonpoika, joka oli syntynyt Tikkalassa 1758. Eevan äiti oli Liisa Eliaantytär, joka hänkin oli syntynyt Tikkalassa 1761.

Eevasta tiedetään, että hän oli Laukkalan talon piika. Naimisiin mentäessä Juho ja Eeva asuivat Laukkalan talon mailla. Tuossa vaiheessa Juho käytti jo Ekberg nimeä, joka oli osoituksena ”suutarin papereista” (käsityöläisille määrättiin kirkon toimesta sukunimet). Käytännössä taloon kuuluvat käsityöläiset asuivat omissa mökeissään, jotka sijaitsivat talojen mailla. Kontrahtiin kuului asuinsija ja muita etuja kuten polttopuita, kasvimaa ja ruokaakin. Vastapalvelukseksi suutari teki tietyn määrän töitä talon väen tarpeisiin. Vuonna 1812 Juho Ekberg teki kontrahdin Grannilan tilan kanssa ja perhe muutti naapuritalon Grannilan (Rannila) maille.

Pariskunnalle syntyi lapsia seuraavasti:

Johannes s. 1810 k. 1811
Wilhelm s. 1812 k. 1874
lapsi (kastamaton) s. 1816 k. 1816
Erik s. 1817 k. 1887
Maija-Leena s. 1820 k. 1861
Anna-Helena s. 1824 k.
Hedvig s. 1827 k. 1827
Eva s. 1828 k. 1828

Lapsista Wilhelm, Erik, Maija-Leena ja Anna-Helena jatkoivat sukua.

Wilhelm asettui asumaan nykyisen Muuramen Niittahoon. Hänen jälkeläisiään on suvussa mm. Tammivuoret ja Punamäet.

Erik isännöi myöhemmin Pirttahon tilaa Moksissa. Hänen jälkeläisiään mm. Tammivuoret, Vuoret, Urtit ja Lehmuskosket.

Maija-Leena asettui miehensä Matin kanssa Santalan torppaan Muurameen. Heidän jälkeläisiään ovat mm. Santaset.

Anna-Helena avioitui Anton Färdigin kanssa. Heidän jälkeläisiään ovat mm. Oittiset.