Elma ja Heino 100 vuotta

Published / by Antti Tammivuori / Leave a Comment

Kirjoittanut: Riitta Kaijalainen

Ekberg-Tammivuoren sukuseuran pitkäikäiset serkukset juhlivat tänä vuonna satavuotisyntymäpäiviä toinen Korpihovissa Korpilahdella ja toinen Suolahdessa kotonaan. Heimo Vuori täytti sata vuotta 19.3.2016 ja Elma Siviä Kaijalainen ( o.s. Syvänen) täyttää 13.9.2016, jos Luoja suo. Molemmat ovat syntyneet Venäjän vallan aikana ja saaneet kokea Suomen itsenäistymisen ja kohta sadan vuoden itsenäisyyden. Serkusten vanhemmat, Heimon isä Fritjof Vuori ja Elman äiti Edla Ekberg olivat sisaruksia Ohelan tilaa isännöineen Robert Ekbergin ja tämän puolison Amalian (o.s. Hagelin) 11-lapsisesta katraasta.

Kolme 100-vuotiasta samasta perheestä

Heimon isä Fritjof oli maanviljelijä ja isännöi Kankaanpääntaloa ja äidistä puhuttiin Kankaanpään Santrana (Aleksantra), jonka 100-vuotisjuhlia vietettiin 1986. Myös Heimon vanhempi veli Unto juhlisti 100-vuotistaipalettaan 2009 Nastolan srk-talolla. Molemmat veljekset ja näiden jälkipolvi on ollut aktiivisesti mukana sukuseuran tapahtumissa ja kokouksissa.

100-vuotiaat sisarukset
Kuvassa on Heimo Vuoren lapsuuden perhe: isä, Kankaanpään isäntä Fritjof Vuori, äiti Aleksantra, lapset vasemmalta Elsa, Airi, Heimo, Viljo ja Unto. Kuva on otettu Suutarin lapset -kirjasta.

 

Heimo Vuoresta oli keväällä juttu Korpilahti-lehdessä ja se on myös luettavissa sukuseuramme netti-sivulta. Heimo osallistui talvi- ja jatkosotiin. Hän toimi Taipaleella joukkueen varajohtajana. Heimo hankki kotitilan Tikkalan hoidon ohella elantoa mm. metsätöillä, turkistarhauksella, rehumestarina Keljon turkistehtaalla ja leipäautonkuljettajana. Hän avioitui sodan aikana Siirin ( o.s. Syrjäläisen, 1914-1960) kanssa ja liitosta syntyi tytär Kaarina. Siirin kuoltua hän avioitui uudelleen ja muutti vaimoineen yhdessä ensimmäisten joukossa Korpilahden Korpihoviin. Viimeiset vuodet Heimo on elänyt leskenä. Huimauksen vuoksi hän ei enää yksin ulkoile. Aika kuluu TV:tä katsellen, läheisiä tapailen ja vanhoja asioita kuten hevosta ja Neppari-koiraa muistellen.

 

Rusilan pitkäikäisen sisaruussarjan viimeinen

Elman äiti Edla (o.s. Ekberg, 1877-1951) avioitui korpilahtelaisen Kalle Syväsen (1869-1962) kanssa ja alkuvaiheen jälkeen he asettautuivat Leppälahden Oravisaareen, Aijasahon torppaan, josta myöhemmin muodostettiin itsenäinen tila, Rusila. Perheeseen syntyi kymmenen lasta, joista kaikki lukuun ottamatta vanhinta ja nuorinta ovat eläneet pitkän elämän mm. kolme on saavuttanut yli 95-vuoden iän. Lasten isä Kalle Syvänen eli yli 93-vuotiaaksi. Elma, joka on kahdeksas kymmenestä lapsesta on jo nyt elänyt pisimpään. Lasten koti Rusila oli maa-metsä- ja karjataloustila, jossa lapset tottuivat monenlaiseen työhön.

Elma kävi Leppälahden kansakoulun ja myöhemmin talous- ja karjanhoitokoulun ja lähti varhain elantoa hankkimaan ns. piikomalla. 1940-luvulla hän oli taloudenhoitajana Kuljetusliike Veljekset Kaijalaisella, jonka veljessarjan vanhimmasta Aarnesta tuli hänen puoliso, joka toimi yrittäjänä ja perusti Suolahden Sementtivalimon. Myöhemmin Elmakin työllistyi miehensä rakennuttamaan pienkerrostaloon perustettuun Taipale-Baariin eläkkeelle siirtymiseen asti.

Elman puoliso kuoli 1969 ja sen jälkeen hän on elänyt leskenä. Hän itsekin on ihmetellyt onko Aarnen kuolemasta jo 47 vuotta, ja tokaissut ”olisi pitänyt ottaa uusi ukko, mutta nyt se on liian myöhäistä”.

Eläkevuosinaan Elma on ollut aktiivinen tekijä ja osallistuja. Hän pitkään on toiminut taloyhtiö Kaijalaisen taloudenhoitajana, kunnossapitäjänä ja siivoojana sekä välillä autellut lapsiaan. Hän aktiivisesti osallistui Martta-, srk:n kuorotoimintaan ja yhteisvastuunkeräyksiin sekä työväenopiston harrastusryhmiin. Hänen 90-vuotisjuhlia vietettiin Keski-Suomen Opistolla ja 95-vuotisjuhlaa kotosalla ja edelleenkin on nimipäivä- ja syntymäpäiviä vietetty kotona läheisten ja harvenevan sukulaisporukan kanssa.

Viime vuosina hänen kuntonsa on heikentynyt ja vaikeuttanut arjessa selviämistä. Erityisesti Altzheimarin tauti, suoliston toimintaongelmat, heikko kuulo- ja näkökyky hankaloittavat elämää. Välillä Elma on ollut Äänekosken sairaalassa erilaisten tulehdusten vuoksi, mutta aina on vielä kotiin palattu. Hän asuu edelleen kodissaan kotihoidon ja lastensa avustuksella. Itsenäinen ruokailu ja liikkuminen onnistuu tuettuna. Ruokailussa hän käyttää ruokailuvälineitä eikä käsi vapise, vaan kahvi ja juoma pysyvät kupissaan. Hän käy mielellään kotisaunassa tyttärensä avustuksella ottaen löylyä ja käyttäen vastaa. Keskussairaalasta hankitulla kommunikaattorilla voi hänen kanssaan jutella ja laulella hänelle tuttuja kansakoululauluja ja virsiä.

Elmasta on ollut jutut Tammenlehvässä hänen täytettyään 90 vuotta ja 95 vuotta. Hän on osallistunut sukuseuran tilaisuuksiin paria viimeistä lukuun ottamatta. Hänen kolme lastaan jälkeläisineen on myös mukana sukuseurassa.

Elma_Heino
Äitienpäivän aamua Elman kotona Suolahdessa 2015.

 

 

Paavo Tammivuoren (1904-93) nuottijäämistö tutkittu

Published / by Antti Tammivuori / Leave a Comment

Paavo Tammivuoren nuotisto koostuu erillisistä yksin- ja kuorolaulujen nuoteista, pianonuoteista sekä kootuista nuottikirjoista. Mukana on lisäksi käsinkirjoitettuja nuotteja.

Paavo Tammivuoren nuottijäämistö on kertynyt hänen musiikkiharrastuksistaan aina 1920-luvulta alkaen. Musiikin aiheet heijastavat ajan henkeä ja hänen opinto-ja harrastusmaailmaansa. Hän valmistui kansakouluopettajaksi Jyväskylän seminaarista v. 1926, jossa hän toimi seminaarin soittokunnan johtajana 1926-26. Myöhemmin hän on suorittanut myös laulunopettajan ja musiikkiupseerin tutkinnon. Siirryttyään v. 1927 Äyräpäähän kansakoulunopettajaksi hän toimi myös Ylä-Vuoksen keskikoulun laulunopettajana. 1930-luvulla musiikkiharrastus on liittynyt vahvasti myös maanpuolustustyöhön, johon liittyen hän toimi Suojelukunnan soittokunnan ja kuoron johtajana.

Vuonna 1937 Paavo Tammivuori muutti Lappeenrantaan, jossa hän toimi johtajaopettajana Armilan, Lönnrotin ja Taikinamäen kansakouluissa aina eläkkeelle jäämiseen asti v.1968. Näinä vuosina hän hoiti sivutoimisena myös Lappeenrannan Lyseon laulunopettajan virkaa. Lappeenrannan vuosiin liittyy monipuolista musiikillista harrastustoimintaa opettajakuoroista konserttiarvosteluihin paikallislehdissä.

Paavo Tammivuoren nuottijäämistön on koonnut ja luetteloinut emeritusprofessori Reijo Pajamo (s.1938 Sortavala). Hän on valmistunut kansakoulunopettajaksi Rauman seminaarista sekä kanttori-urkuriksi ja musiikinopettajaksi Sibelius-Akatemiasta, väitellyt Filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa v. 1976 Suomen koulujen laulunopetusta käsittelevällä tutkimuksellaan. Reijo Pajamo on työskennellyt kirkkomuusikkona Helsingin seurakuntayhtymässä, musiikkitieteen professorina Jyväskylän yliopistossa, Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston johtajana ja kirkkomusiikin professorina.

Mikäli olet kiinnostunut nuottijäämistöstä, ota yhteyttä Juha Tammivuoreen (etunimi . sukunimi [at] Kolumbus.fi)

Puheenjohtajan tervehdys

Published / by Antti Tammivuori / Leave a Comment

Puheenjohtajan tervehdys

Kesäkuinen sukuseuran kokous keskisuomalaisissa maisemissa on takanapäin ja nyt lumen myötä talvikin on jo tullut myös tänne Keski-Suomeen. Tuossa kokouksessa tulin valituksi sukuseuramme puheenjohtajaksi. Useita vuosia olen ollut sukuseuran hallitusjäsenenä. Seuraan siis sukuseuran alkuajoilta useita vuosia ansiokkaasti luotsanneen Pertti Tammivuoren ja hänen jälkeensä työtä jatkaneen Sirpa Kuikan jalanjälkiä.

Äitini suku liittyy vahvasti Ekberg-Tammivuori- sukuun. Elma-äitini (s.1916) on Edla Ekbergin ja Kalle Syväsen kymmenestä jälkeläisestä ainoa elossa oleva ja on jo nyt elänyt pitkäikäisistä lapsista pisimpään ja hän täyttää ensi syksynä 100 vuotta. Edla Ekberg, mummoni (1887-1951) oli Ohelan talon tyttäriä Korpilahdelta. Tuntui sykähdyttävältä kun elokuussa luin Jyväskylän seurakunnan “Henki & Elämä- lehteä (n:ro 11), jossa käsiteltiin Korpilahden Tikkalassa olevaa Ohelan tilaa isännöivää nuorta pariskuntaa, joka elää lypsykarjanhoidolla.

Kiinnostukseni sukuani ja sukujuuria kohtaan on ikääntymisen myötä lisääntynyt. Onpa jossain vaiheessa tullut käytyä sukututkimuskurssillakin. Lisäsykäyksen sukujeni tutkimusta kohtaan antoi työvuosinani hankkimani kolmevuotinen perheterapiakoulutus ja perheterapian käyttö perheiden kanssa tehtävässä työssä. Työvälineenä käyttämäni perhekartta/sukupuu antaa kuvan suvun jatkumisesta useiden sukupolvien ajalta. Erityisesti minua on kiinnostanut sukupuissa erilaiset tarinat suvun jäsenistä ja yhtäläisyydet fyysisissä ja psyykkisissä piirteissä sekä elämänratkaisuissa ja -tapahtumissa. Myös erilaiset lasten kasvatustavat ja monet arkiset toiminnat näyttävät siirtyvän sukupolvelta toiselle. Mielestäni sukupuun kautta voi saada ymmärtämystä niin omiin kuin läheisten vahvuuksiin sekä vaikeuksiin. Sukuaan tutkimalla voi löytää mitä ihmeellisempiä selviytymiskertomuksia ja toimintamalleja. Onkin sanottu, että tuntemalla oman sukuperintönsä ja sen tarinat, voi oppia paremmin ymmärtämään itseään ja läheisiään.

Rohkaisenkin suvun jäseniä tutkiskelemaan sukuaan. Sukupuun rakentamisen voi aloittaa nykyperheestä ja siitä edetä taaksepäin. Erityisen hyvä apuvälineenä tähän työskentelyyn on sukumme oma kirja “Suutarin lapset”( 2006). Erilaiset henkilötarinat lisäävät myös lasten kiinnostusta sukuaan kohtaan. Olen huomannut kuinka myös lapsilla on tarve tietää, mistä heidän vanhempansa ovat lähtöisin ja mitenkä entisaikaan elettiin. Mielestäni sukutietouden siirtäminen jälkipolville on meidän perustehtäviä.

Sukuseuratyö on vapaaehtoista ja palkatonta. Hallitusta pyörittävät aktiiviset ihmiset. Hallituksen jäsenet mielellään ottavat vastaan ideoita ja käytännön apuja sekä auttavat sukuseuralaisia erilaisissa sukuun liittyvissä asioissa. Sukuseuralla on vapaaehtoinen

jäsenmaksu: 10,00€/vuosi tai 30,00€/3 vuotta (seuran tili: FI26 5721 1520 0546 31). Jäsenmaksutuotoilla hoidamme mm. nettisivujen ylläpitoon ja postitukseen liittyviä menoja. Myös sukumme kirja “Suutarin lapset “ tarvitsee päivitystä ja siinä mielessä hallituksen jäsenet ottavat tietoja vastaan.

Kesän 2015 sukukokouksessa saimme hyviä ideoita toiminnallemme jatkossa. Siellä toivottiin yhteisten tapaamisten merkeissä mm. sukuristeilyä, kulttuuritapahtumia, hautakierroksia ja vuosittaisia tapaamisia. Ensi kesäksi hallitus on suunnittelemassa suvun jäsenille suvun syntypitäjään Korpilahdelle mm. kesäteatterissa käymistä. Siitä tulee lähempänä tarkempaa tietoa Ekberg-Tammivuori.fi- nettisivujen ja mahdollisesti kirjallisen materiaalin kautta. Nämä nettisivut on uudistettu, joten käypä niitä tutkailemassa.

Seuraava varsinainen sukukokous on vuonna 2018, mutta sitä ennen voimme tavata jo ensi kesänä Korpilahdella.

 

Hyvää alkavaa vuotta 2016!

Tapaamisiin ja mukavia hetkiä sukututkimuksen parissa.

 

Jyväskylässä 15.1.2016

Riitta Kaijainen-Vainikainen

Sukuseuran hallitus tapasi Helsingissä marraskuussa

Published / by Antti Tammivuori / Leave a Comment

Sukuseuran hallitus kokoontui ensimmäiseen varsinaiseen tapaamiseen Helsinkiin marraskuun puolivälissä. Yhteinen ohjelma alkoi osalla hallitusta jo iltapäivän Kansallisteatterin Nummisuutarit -näytöstä seuraten, ja tämän jälkeen kokoonnuimme emäntänä toimineen Kaija Latva-Koiviston kotona Helsingin Paloheinässä.

Mukavan keskustelun ja erinomaisen iltapalan jälkeen pidimme myös hallituksen kokouksen ja suunnittelimme ohjelmaa ensi kesälle. Luvassa on todennäköisesti ainakin kesäteatteria Muuramessa ensi kesänä. Tästä tiedotamme lisää alkukeväästä.

Lisäksi päätettiin kirjoittaa mm. hallituksen jäsenistä esittelyt tänne kotisivuille julkaistavaksi.

Tunnelma oli mukava ja paikalla siis olivat Riitta Kaijalainen-Vainikkala, Kaija Latva-Koivisto, Sirpa Kuikka ja Antti Tammivuori.

Seuraava hallituksen kokous tulee olemaan keväällä 2016.